Iho virtaa utupilvien etsiessä kasvupaikkaa
vihreän kumartuessa auringon peitteen alle.
Silmissäni siivilöityvä säleikkö
pirstoo epäsäännöllisyyteensä
näkemäni pitkät huokaukset
sulkeutuen vastaanottamaan
tuoksusi hennon ja niin katalan
pyörteen.
Hetken olemme heijastus ohikiitävässä metallissa
osa äärettömän vaellusta verkkokalvoilla
sitten olet taas odotuksen verran etäämpänä
ja minä tunnen kodin rakentavan rytmiään.
Käärmeet kiertyvät koriksi
johon kerään jokaisen kosketuksesi
levitän ne lattialle patjaksi
ja sytytän liekkeihin.
Viimeisen tuhkanmurun haihduttua
paljastaa pintaan piirtynyt
tode...salai...tarkoi..
sen mitä ei tarvitse koskaan sanoihin pukea
nukun pehmeästi yli virran
huomiseen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
herkkä ja tosi ihana! :)
ihastuttava. Hengästyttävää sanankäyttöä joka tempaa mukaansa =).
herkkää runoilua, hieno!