pidit minusta kiinni
liian kauan
minua raadellen
pimeyteen nielaisit
olit viedä
minulta hengen
mutta sumuverhon
toisella puolella
onkin ne valonsäteet
joista minulle
kuiskittiin korvaan
rikkinäistä rakastaen
on piirretty rajat veteen
onnen ja masennuksen
minä otan sen askeleen
ja tästä lähtien ihan itse
polkujeni suunnan valitsen
vaikka kaatuisin ja horjuisin
en enää koskaan palaa
siihen toivottomuuteen
annan auringonsäteiden
tanssia kasvoillani
hyvästi masennus
vanha ystäväni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut