Jäähyväisiä #14

Syksy on jälleen saapunut, Rakkaani.
 Kurjet johdattavat kevään poikasiaan etelään.
   Pimeys ottaa valtaa valolta
     kylmyys lämmöltä
ja viimein, meidätkin erottaen toisistamme

Minä tulen niin kaipaamaan valoasi, tuoksuasi... kaikkea sinussa,
  tämän pimeän jakson ajan!
   Ja tätä tuttua rantakalliota, tulen kaipaamaan!
     sen lämpöä...

Mutta tiedätkö?  
 vaikka rakastankin aurinkoa ja tähtikirkkaita öitä,
   tyyntä merenpintaasi
    Minä kaipaan myös myrskyä! 
      Sitä kun annat parastasi!
         Kastelet kasvoni, suolaisilla pärskeilläsi!
           tuulella kuivaat sen!
Silloin tunnen eläväni!
 Tunnen sen jokaisella solullani...
   Rakkautesi...
ja tiedän...
 Se on osa sinua, minua... meitä kaikkea!
  en pelkää sitä... en enää!

Nyt minun on vaan jaksettava odottaa...
 odottaa tietoisena siitä
   että olet siellä, minua varten.

Jää hyvästi Rakkaani

 Minun Mereni...

keväällä, Kurkien saattelemana, 
minä palaan jälleen luoksesi...