Jäähyväisiä #13

Rantakallioltani jälleen ahmin kauneuttasi verkkokalvoilleni.
Kesä, ei paras mahdollinen ollut rakkaani… 
Olimme niin täynnä voimaa ja energiaa… mutta myös niin yksinäisiä…
Yhdessä nyt katsomme Kurkiparvien lentävän etelään.
 niitä samoja jotka johdattivat meidät tänne pohjoiseen, meidän yhteiseen kesään…
Kurjet ovat nyt vain pieniä pisteitä taivaalla… 
haluaisimme molemmat niiden mukaan, mutta emme voi seurata heitä…
Meidän kohtalo on jäädä tänne…
Ja jopa minunkin täytyy kääntää sinulle selkäni, Rakkaani…
Jää hyvästi… minun mereni…
Me palaamme, kuten aina… lämpimien etelätuulien saattelemana luoksesi…