Langennut enkeli

Näin hänet
 itkemässä maailman turhuutta
  tuo langennut enkeli
   turmeltunut Jumalan lähettiläs
hän katsoo raunioilta
 tyhjää maalmaa
hän muistaa vielä kaiken kauneuden
 meret ja sen tuulet
  lintuin laulut, tuoksut kukkasten
  kesän kauneuden, neitseelliset hanget
ei auttaa hän voi, vaikka tahtoisi
 ei puuttua saa Jumalan tahtoon
  on aika antaa periksi
   hylätä savuavat rauniot
    aika palata kotiin
     unohdukseen, yksinäisyyteen
kyynel silmissä
 hän kääntää selkänsä
  lasten itkuille, maailman tuskalle
   katoaa
Ei tiennyt
 rakkaudellaan hän kylvi toivon siemenen
  itämään epätoivoon
   kyynelillään kasteli sen oraaksi