En sanoisi että elämäni olisi täynnä sadetta
auringon paistettakaan
kuin taivas Tokion yllä
epävakaisen harmaa
Lupasin itselleni etten enää rakastaisi
eläisin pimeydessä
olen onnistunut siinä hyvin.
en herää aamulla ajatellen sinua
valvottuani koko yön.
riennän tarmoa täynnä töihin
teen kaverin työt
jätän neljältä työnjohtajan
raapimaan päätään
olen jälleen ikkunasi takana
hymyilet minulle
miksiköhän?
on siinä minulle ensi yöksi taas miettimistä....
auringon paistettakaan
kuin taivas Tokion yllä
epävakaisen harmaa
Lupasin itselleni etten enää rakastaisi
eläisin pimeydessä
olen onnistunut siinä hyvin.
en herää aamulla ajatellen sinua
valvottuani koko yön.
riennän tarmoa täynnä töihin
teen kaverin työt
jätän neljältä työnjohtajan
raapimaan päätään
olen jälleen ikkunasi takana
hymyilet minulle
miksiköhän?
on siinä minulle ensi yöksi taas miettimistä....
Selite:
Palauteltu runoarkistosta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut