Jäähyväisiä 2017

Syksyn aurinko on jo niin kaukana
Voin katsoa sitä aurinkolasit päässä.
Lounatuuli hyväilee jo vähän pistävästi kasvoja, hiuksiin tarttuen.
Aurinko painuu Maakallan taakse.
Tiedän että aika on kohta koittanut.
Meidän on jätettävä hyvästit. Kesälle, meidän paratiisille.
Sydän raskaana, minä hyväksyn tosiasiat.
Vanheneminen. Päivät valuvat ohitsemme. Kuihdumme.
Mutta, sydämessä on myös muistot, jotka annoit minulle!
Auringon lämmön, tuulet, meren tyrskyt, tähtikirkkaat yöt. Kaiken!
Tiedän... Tapaamme jälleen, ensi keväänä.