Viinilasin takaa seuraan
liikkuvaa suutasi.
Tummaa huulipunaa,
miksi veitkään minut mukaan.
Vetädät minua,
leikit meillä.
Halveksit huonompia,
olet itse vain myrkkyä.
Punainen mekkosi on
paksua kangasta,
arvokkainta laatua.
Juttelet vaivattomasti ihmisille,
sanat uppoavat heidän ihoon.
Naurahdat,
koko sali kaikuu tummaa ääntäsi,
saaden varjot heräämään,
synnit hetkeksi unohtumaan.
Askel askeleesta,
henki hengestä.
tummapukuinen nainen,
myrkytät kaikki ympäriltäsi,
nauttien siitä.
Olen yksi niistä,
uhreista viattomista.
Selite:
Aww, viini on niin kaunis sana, haluan survoa sen tähänkin runoon ja kun on kyse viinistä, niin ei saa unohtaa tummanpunaista. :D
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan synkkä, kuvailet tosi ihanasti kaikkea. ^^ Varsinkin nuo varjojen heräämiset ja se, että se nainen itse on myrkkyä, on jotenkin niin hienosti kerrottu. Ihan niinkuin joku pahuuden ruumiillistuma. :D
Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen tuo
"Askel askeleesta,
henki hengestä."
Tulee sellainen tunne että se nainen saa vielä jossain välissä maksaa siitä että myrkyttää muita.
Tykkään tästä hirveesti. ^^
Aikun aivan ihana <3 <3 laitan tämän suosikeihini heti talteen ja luen tätä joka ilta, Niin ihana on <3