Friends Still?

Taas kerran pimeys peittää maailman,
minä sinua mistelen,
haavemaahan uppoan.
Kyyneleet kertovat meistä,
sinusta ja minusta,
ystäväni.

Olimme kerran pari,
ei mikään meitä voinut erottaa.
Käsi kädessä,
hiihtopoluilla ja autiotaloissa.
Enään jäi vain muisto tuon eilisen,
suklaakakkujen ja mansikkavuorten.

"Anna mun mennä", sanoin kai,
kun ensirakkauden näin.
Tunteen uuden,
se vei minut uuteen maailmaan,
pois sinulta, pois teiltä kaikilta.
Kesän aurinko kuoli mukanani,
lumipeiton alle hautautuen.

Hiutaleiden hävittyä palasin.
Vahvempana,
täynä rakkautta,
mutta miten kävi ystävän,
joka rakkauden jalkoihin jäi?

Uudet tyylit,
uudet jutut.
Helppoa ei ollut kenelläkään.
Opettelin uudelleen ystävyyden,
uudelleen ihmiset, jotka ennen tunsin.

Anteeksi halusin,
anteeksi myös sain.
Itkin ja kaduin,
miksi sen kaiken hylkäsinkään.

Kaiken muun sain,
mutta yhtä ystävää en enään saanut,
ei enään sulkaakakkuja tai mansikkavuoria.
Anteeksi siitä sinulle,
annathan anteeksi minulle?