Cappuccino

Aamuruuhka,
kello on kuusi.
Haukottelet,
enkä voi olla sitä huomaamatta.
Eteisen peili
on saanut sinusta ystävän.
Kahvin tuoksu hymyilyttää,
et olekkaan muuttunut.
Luulin väärin,
kai minä olen vain jumittunut,
mutta näin vain sinun menevän eteenpäin,
peili ei minua huijaa.

Tekisin miltein mitä vain,
jotta vanhan ajan saisin.
Ei ole enään lähellä ytävää,
jolle puhua voisin.
Ystäväni on löytänyt jonkun,
mikä ei kuuntele tai puhu.
Peili ainoastaan näyttää,
kuinka aika kuluu ja vanhenet.

Minä uppoan menneeseen,
ikuiseen eiliseen.
Ikävöin vanhaa,
uudella en mitään tee.

Ystäväni unohti menneen,
mutta minä menetin tulevan.
Tyhjä kahvikuppi kädessä,
kaupungin valotkin vanhenevat.

Minä tulen aina elämään menneessä,
en anna peilin viedä minua.