Sisälläin on kaipuu
lupaa huutaen
Rinnallain hän seisoo
kurjuus kuvan kaltainen
Kerran harhaan astuu
kiinni ottaa hän
syliin kietoo kylmään
ikävän ystävän
Suojaan suden suomaan
aikain turtumaan
Luokseen johti erhein
jälleen jouduin luopumaan
Varkain palaa mielein
ain lohtuun kavalaan
vaik tasainen ois askel
saapuu kaipuu uudestaan
Niin taipuu tahto vaiten
mielii harhaan astumaan
Liekö vahvin meistä
horjahtanut matkoillaan?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
