Sanojesi jäljet
ilmaa teoissa
syöneet pohjaa siltä
mitä kerran
kutsuttiin mereksi
turvan suovaksi
Hukkuvan jäljet
piirtyivät mieleeni
Tiedäthän ystäväni
pinnan kare
katoaa niin kauniisti
Eikä käännetty katse
toista tavoita
kun askeleet viettävät
pois rantaviivalta
Enkä koskaan ollutkaan
kuin kuvajainen
veden pinnalla
pohjan puolella
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.