Niin kukka kauneimmillaan
käy kohti loppuaan
Vaan juuret syvään syödyt
maa pitää omanaan
Ei kuori hauraan kasvun
tuu tulta voittamaan
Mut sanat jotka sattuu
ei tuu pintaa polttamaan
Niin maa alla jalkain
voi jatkaa eloaan
mut suruain et koskaan
tuu sä silmin kohtaamaan
Se peittyy tuhkaan tippuvaan
kun aika seisoo paikallaan
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Hecate | Kaikki pelkoni | 21.6.2018 | 1 | Runo |
| Hecate | Hukkavuodet | 11.7.2015 | 1 | Runo |
| Hecate | Unohtaisin jo | 21.9.2013 | 1 | Runo |
| Hecate | Turtumus | 11.5.2013 | 0 | Runo |
| Hecate | Hulluuteni huuma | 31.10.2012 | 0 | Runo |
| Hecate | Luovutusvoitto | 10.8.2012 | 2 | Runo |
| Hecate | Nimetön | 23.5.2012 | 0 | Runo |
| Hecate | Ai sua ei naurata? | 27.4.2012 | 0 | Runo |
| Hecate | Olisit nyt vain | 4.9.2011 | 1 | Runo |
| Hecate | Anteeksi | 22.6.2011 | 3 | Runo |
Kommentit
tuhkaks muuttuu multakin
surun suuressa poltteessa
kukkakedon palaessa
ei ilo näy, ei tunnu
silmät peittää mustat hunnut
avoin hauta, suljettu sydän
paha voittaa aina hyvän
tai ainakin siltä se tuntuu...