Uskon ikuiseen rakkauteen,
jonka tuuli tuo ja tuuli vie.
Missä lienetkin,
auringon säteistä luen terveisesi
ja ilta-aurinko puiden välistä
vilkuttaa minulle hyvää yötä.
Vielä neitseellinen ruoho rinteessä
odottaa jalkasi kevyttä kosketusta.
Iloinen sirittäjä rannassa
kertoo päiväsi kuulumiset.
Tiedän — tunnen niin —
että minulla on paikka sydämessäsi.
Vain pieni hyppy erottaa meidät.
* * *
Päätin ryhtyä kuuntelemaan
Schubertin forellikvintettoa.
Kierkegaardin paradoksit saavat odottaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tässä on suloista, ikuista, syvää rakkautta ja kaipausta.
Ah - ollappa runon kohde.