Kuin näkymätön kulkija
henkäys öisessä keväässä
käy yli maitten ja metsien
yksinäistä kaipuuta täynnä
ottaa kylmään syleilyynsä
verhoaa harmaaseen huiviinsa
puristaa elämän verenpunakukista
jättää vain kalpean muiston
jäätävästä käynnistään
auringon herättyä
sen tyhjään itkuun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hurjaa, tämä tyhjensi mieleni, vaikka sanottavaa olisi tusinoittain. Tämä on yhtä aikaa kiehtova ja jopa raadollinen. Jos joku olisi lähellä täydellisyyttä niin tämä kaikessa harmoniassaan.
Luen tästä runosta niin suurta ikävää ja yksinäisyyttä, että miun tulee kylmä. Niin surullinen sointi sanoissa, että tekisi mieleni itkeä.
tämä on todella upea. tästä löytyy niin paljon erilaisia ajatuksia, kuvia, maalauksia. Tykkään valtavasti!
Kylmiä väreitä saa aikaan runosi.
Riipaisevan Kaipaava, ja Haikea. Saa toivomaan Auringon säteiden lämmittävän...
upea ja hurjan kaunis!
Täydellinen hallaruno; vähän alakuloinen, pureva ja kuitenkin kaunis tavallaan.
Upea on runosi hyytävästä viileydestä.
Kiitos*
Kylmiä väreitä saa aikaan runosi.
Riipaisevan Kaipaava, ja Haikea. Saa toivomaan Auringon säteiden lämmittävän...
upea ja hurjan kaunis!
Täydellinen hallaruno; vähän alakuloinen, pureva ja kuitenkin kaunis tavallaan.
Upea on runosi hyytävästä viileydestä.
Kiitos*
Hurjaa, tämä tyhjensi mieleni, vaikka sanottavaa olisi tusinoittain. Tämä on yhtä aikaa kiehtova ja jopa raadollinen. Jos joku olisi lähellä täydellisyyttä niin tämä kaikessa harmoniassaan.
Luen tästä runosta niin suurta ikävää ja yksinäisyyttä, että miun tulee kylmä. Niin surullinen sointi sanoissa, että tekisi mieleni itkeä.
tämä on todella upea. tästä löytyy niin paljon erilaisia ajatuksia, kuvia, maalauksia. Tykkään valtavasti!