"...tuupertui lattialle, eikä enää hievahtanut. Silmät järkytyksestä avoinna. Suu äänettömään huutoon avautuneena."
"...hivenen lähemmäs pojan kasvoja."
"venähtäneet kasvot..."
Painajainen ei päästänyt otteestaan. Se pyöri hänen ympärillään, kuin paholainen veren janossa, se ei jättänyt uhriaan hetkeksikään, vaan vainosi pimeimmissä koloissa ja piiloissaan, kunnes uhri oli heikoimmillaan.
Se oli saalistaja. Se oli Saatanan henki, joka ajoi nuorta sielua takaa pakottaen tämän vetovoimansa apunaan verisiin tekoihin. Painajainen piti hengen uhattuna joka hetki, ei antanut tilaa hengittää vapaasti, tukisti kurkkua, kuskaili karheasti kieroja sanojaan ja pakotti tahtonsa armoille.
Vuosi 1568
Kynttilöitä.
Pimennetty huone, verhot ikkunoiden eteen vedettyinä.
Levottomia varjoja kynttilöiden väreilevistä liekeistä. Ringissä.
Sulanut steariini pisaroi lattialle, tummaan nesteeseen sekoittuen. Nestevana, yhä vain jatkuvana ringin keskelle.
>>Anna minun jo olla. Jätä rauhaan.>>
Hän antoi sanojen sähistä suustaan vahvoina, vaikka heikkous humalsi hänen mieltään. Hän oli antanut kirouksen hukuttaa itsensä hetki hetkeltä syvemmälle, kunnes oli rukoillut apua ja lähes madellut pahan edessä. Hän oli surmannut liian montaa henkeä, tuhonnut sieluja ja häivyttänyt kauniita elämiä. Antanut heidän upota päättömään kuiluun. Käyttäen itseään ansana. Se oli murskannut sydäntä iskuina, jotka vahventuivat uhrien lisääntyessä. Miten omaan katseeseen jämähtäneet silmät olivatkin näyttäneet tuskan ja järkytyksen tuhansina, pistävinä ruusunpiikkeinä. Pieninä, mutta monilukuisina ne olivat kaivautuneet nopeina pinnan alle. Hän ei ollut kyennyt enää katsomaan uhreja suoraan, vaan ikään kuin lasittanut silmänsä mitään näkemättömiksi.
>>Oi, Kirim.. sinua rakastin, rakastan yhäkin. Anna anteeksi, en voinut mitään. Tahtoisin sinun vielä... olevan luonani. Voi kunpa en olisi tehnyt.. sitä.>>
Rhina oli nostanut katseensa kohti taivasta - sen ja sinen välissä oli tumma katto - mutta hän ainakin tahtoi uskoa pojan kuulleen hänen sanansa. Tehtyään niin hän painoi leukansa alas, tuijotti hetken liekkeihin ,ja sulki silmänsä. Vetäen syvään henkeä hän kohotti jälleen kätensä hihansuuta, veti esiin tikarin ja laski sen terän kämmentä vasten.
Lyhyt survaisu.
Kyyneleet, joiden vuodatus ilmaisi vain heikkoutta, ja joita ei oltu itketty vuosiin, eivät nytkään tulleet. Kärsimykset, jotka olivat patoutuneet sisälle, eivät olleet verrattavissa lainkaan ulkoisiin haavoihin.
Rhina kuljetti tärisevän kätensä tyhjän ylle. Hän käänsi sitä ja kämmenelle syntynyt lammikko valui hopeiselle pinnalle. Sakea neste täytti nyt kokonaan sen. Miekan, joka oli lävistänyt henkiä. Nyt se sai ylleen osan tuhoihin vapauttaneesta luojastaan. Hän ei ollut nähnyt muutaa vaihtoehtoa päästä Tappajasta irti.
Sanelemia sanojaan huokaillen huuliensa välistä Rhina tarttui yhteen kynttilöistä ja antoi liekin jähmettää loput veret kädellään ja kietoi sen ympärille liinan. Vain pienen punaisen ajan hänestä tuntui, kuin silmissä sumenisi ja koko ruumis valahtaisi voimattomana kasaan. Kädestä säteili puuduttavaa painetta laajemmalle. Hitaasti tyttö kokosi itsensä. Hän seisoi liekkikehän keskellä, kääntyneenä kohti pölyistä peiliä seinällä. Hän erotti silti kasvonsa, oli sen verran lähellä. Sysimustat hiukset takuista kärsineet, jäätävän siniset silmät tyhjän keskittyneinä, arpi, joka ei ollut haalennut vuosien myötä. Kädessään esine, jolle kosto kuului.
Rhina antoi sanojen vuoltaa hiljaisena kähinänä yhä edelleen vetäessään miekan korkealle päänsä yläpuolelle molemmin käsin, pihahti viimeisen manauksen riimun ja sulautui voimaan. Hän iski miekan peilin lasiin. Lasiin, joka särkyi sirpaleiden helinäksi. Vuodet vilahtivat palasissa ohitse häikäisevinä välähdyksinä, miekka upposi kuvajaiseen, katosi. Niin katosi samalla psykopaattinen pahuuskin.
Ohi.
Hän juoksi. Kovaa, kovempaa, liisi kartanon sisuksista pois, kuin humaltuneena. Putosi polvilleen kylmälle soralle. Hiveli sormenpäillään maalla makaavia ruskeita lehtiä, hengitti puhdistunutta ilmaa.
Hän ratsasti vahvalla oriillaan metsän kuulauteen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
