Unohdan aina sen ajan,
jonka käytin kanssasi illoin,
tuntuu, että kaikki vain valui mielestäni,
aiheutin tämän kaiken itse...
Makaan sängylläni yksin.
Katson, kuinka maailma ympärilläni kuihtuu kauemmas,
ja kuuntelen hitaasti kuluvaa aikaa,
näen verhon takaa himmeästi hohtavan valon,
kuolevan ja lehdensä luovuttaneen tammen, joskus niin jalon...
Tunnenko tätä paikkaa enää?
Kuiskaus kuin unesta havahduttaa,
loitommas hahmo kavahtaa,
sekainen oloni, voimaton ruumiini,
tunne pakahduttava...
En tahdo muistaa.
En tahdo irroittaakaan...
...pimeään sulaudun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno :) Kuvailee hyvin tunnetta kun mieliala on maassa
Todella kaunis ja ihana <3
ui, tykkäsin kamalasti. tämmönen epätoivonen ja kaunis (: