ehkä
aika loppuu
hukuttaa meidät parketin rakoihin
täällä missä kylmyys
kadottaa alleen rumuuden
ja tuuli ulottuu syvälle
luuytimeen
kielet eivät löydä
toisiaan vaan ainoastaan
lyhtypylväitä ja jäätä
lupaan että olisin
arkkitehtina suunnitellut
rumia betonikuutioita
vain jotta olisin
muistanut
liian kaukana täältä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hymyilin lyhtypylväiden ja kielen kohdalla. Hienoa runoilua!
Runon nimi kiinnostaa,
koska itse runossa on parkettia..
Mutta.
Tämä runosi on taas sellainen kokonaisuus,
josta löytää vaikka mitä.
Olet aikamoinen sanataituri,
teet runoja jotka elää vahvasti eivätkä koskaan ruostu!
upea! varsinkin toi "kielikuva" ;D
Kaunis, hieno runo.
moniulotteinen runo. taidokasta.
Tämä sai miettimään, varsinkin tuo ruma betonikuutio, jota itse muutama päivä sitten sattumalta käytin vertauksena tässä! :)
Aivan upea. Tämä puhuttelee.