vihasin itseäni ja
rakastuin niihin jotka olivat
samanlaisia kuin minä
istuin tuomiokirkon portailla
joku lausui runoja ja jossain joku
lapsi kirkui, tai ehkä lokki
syyriassa räjähteli pommeja
poltin tupakan ja kun olin
polttanut ensimmäisen poltin vielä
kuudennen ja halusin
sytyttää nurmikon tuleen
jokainen lause oli pakoreitti
mutta tuntui hyvältä kun
iltapäiväruuhkassa ei mahtunut ajattelemaan
viidentoista metrin päässä
joku ampui jonkun ja
loput ottivat kuvia
en ehkä muistanut sitä
tyhjyyttä jossa oranssit
sävyt vain hukkuvat korppeina nurkkiin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
