Elefantin askeleissa näkee elämän järjettömyyden
Miten hyväuskoinen ihminen voikaan olla,
vaikka sitä on lyöty monesti päin kasvoja
Miten se voi antaa anteeksi muille?
Tai tärkeämmin - itselleen?
Yhä uudestaan ja uudestaan...
Nämä mustelmat eivät häviä kenties koskaan
Enkä minä voi unohtaa,
miten tuskallista on oikeasti rakastaa
Pienenä tyttönä en vielä ymmärtänyt,
mitä sen on mahdollista saada aikaan
Mutta minä olen oppinut, kantapään kautta sittenkin
Ja jos mitään voin paljastaa siitä Sinulle,
niin olisi parempi kummankin kannalta,
että olisin pysynyt hiljaa kaiken aikaa
Sillä ei ole olemassa mitään tappavampaa,
mitään humalluttavampaa
kuin rakkaudesta sumennut järki
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
