Askeleeni kuulostavat verkkaisemmilta
Peilin edessä harmaannun ja kellastun
Olen alkanut nöyrtyä:
perusasentoni on kumara,
en katso silmiin
Vuosikymmenten takaa tuoksuu tupakka
ja tehdasvalmisteinen kahvi.
Kukkapenkissä kasvavat narsissit,
jotka ovat aivan kuin rakas Margarita;
kummastakaan en tahtonut luopua
En tunnista itseäni!
Hymystäni puuttuu paloja,
kahvikaan ei enää maistu.
Juonteet halkovat kasvoja, nauravat.
Milloin minusta tuli tällainen mies?
Tahtoisin näyttää sinulle mitä vuodet ovat tehneet;
haalistun kuin vanhat valokuvat albumissa
ja aamuinen kävely konditoriallekin tuntuu joka päivä pidemmälle.
Luen eilisen lehden kannesta kanteen, huomiseen en koske
Mutta tänäänkin keltaiset narsissit kukkivat
Pukuni on yhä siisti ja kenkäni samaa italialaista nahkaa
On asioita jotka eivät muutu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Paljon ajatuksia täynnä oleva runo. Niin miten vuodet meitä kohtelevatkaan. Ihminen muuttuu ajatuksiltaan, makunautinnoiltaan, ikääntyy jne. Ja sitten ovat ne asiat jotka pysyvät aina samoina. Runosi tuo tämän kaiken hyvin esille. Kiitän tästä lukuelämyksestä
upea runo! Kylmät väreet kulkivat jokaisen säkeen myötä.
Suosikit --->
Ajatuksia täynnä oleva runo, mutta en tiedä, ehkä pitäisi vielä tuossakin vaiheessa nauttia siitä mitä on jäljellä. Itse tuohon on vielä aikaa (eikä minusta kyllä tule toista miestä, mutta kuitenkin).
Hienosti kirjoitettu kyllä.