Tiet asuvat hiljaa
ja ikkunoihin jää huurteiset jäljet niihin kohtiin,
joissa minä olen loputtomasti valvonut.
Hehkut lähes sinisenä yön hohtavassa varjossa.
Tänäänkin minä yritän lukea sinua
Nähdä, näetkö minusta lainkaan unia
Lopulta koitan piirtää ääriviivasi seurakseni.
Ja silti
Joskus mikään ei riitä
eikä mikään muotti tunnu sopivalta
Sama kuin olisi tuhansien ihmisten keskellä,
mutta silti täysin yksin.
Selite:
jälleen uneton yö.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Miulle tulee mieleen yksi lause: "Joskus sitä yrittää likaa..." ~silloin voi "päästää irti" ja katsoa tuleeko takaisin...se tulee, joka on tarkoitettukin niin...
Upeasti kuuntelet yön hiljaisuutta ja synnytät siitä runon.
Upeaa jälkeä!
Hiljaisuus iski :O