Makaat siinä sairaalavuoteella,
kiinni letkuissa,
happimaski kasvoillasi.
Kun tulen luoksesi näen
että sinun on jo vaikea
hengittää
ja haluaisin tuskaasi lievittää.
Sydämesi lyö turhaan lyöntejään,
se on jo valmis lähtemään.
Viimeinen hymy,
viimeinen katse
ja viimeinen lause: "ole rohkea"...
Viimeinen henkäys
ja niin olet poissa.
Selite:
Runo on omistettu isälleni, joka menehtyi äkillisesti 23.1. Lämmöllä ja rakkaudella muistaen ja kovasti kaivaten.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kosketti kovasti. Oman isäni lähtö ja muisto siitä palautuivat mieleen. Hieno runo ja samalla kunnianosoitus.
Kosketti kovasti. Oman isäni lähtö ja muisto siitä palautuivat mieleen. Hieno runo ja samalla kunnianosoitus.