Voi ei, nyt hyppään yli kiven.
Nyt metsään pimeään taas pakenen.
Ei metsämies hyvää onnea tuo.
Hänellä on mukanaan ain pyydystin.
Mutta niin väsyttää, eikä purolle
saavuttuaan ole helppoa juosta.
Katson: pellolla on metsämies;
ja metsässä on metsänpeikkoja.
Ajatus hyppii sinne ja tänne -
mukaan ei voi mitenkään ehtiä.
Myös Kuninkaan kutsua
saatan tosi pitkään paeta.
"Nuku tuolla, metsämies,
nuku rauhassa, älä hätäile.
Ja gaselli pohtii kovaa sitä,
mitä ei unissaan usein katsele."
-Taas jokin ajatus tuli mieleen.
Aurinko laskee vuorten taa.
Enhän voi sitäkään kieltää,
että häntä on kivaa katsella.
Miten minun pienen käy,
menetänkö kaiken urheuteni,
jos annan punaisen auringon
laskea tänään vapauteeni?
Mitä jos hän saakin tietää,
että pilkut turkissa on väärin päin?
Minun lihaani hän ei paista,
eikä tee turkistain vaatteitaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi