Itku tosiaankin helpottaa.
Sen jälkeen helpommin nukahtaa.
Mutta silmiä sitten kirvelee.
Ja kyynel silti poskelle ilmestyy:
aina uudestaan kaikki kylmältä tuntuu.
Jos ei vastakaikua toisessa saa
ja silti itse on uskollinen,
vuodet vierivät yksi toisensa jälkeen
ja niin tekee kyynelkin tuskallinen.
Niin usein kaiken tahtoo unohtaa.
Ilman sitä vain ei osaa enää elää.
Onneksi kaikkien mahdollista on
Tulla luokse rakkauden ikuisen.
Onneksi lepohetken saan,
aina kun Häneen luottamaan onnistun.
Kaipasin joskus pehmolelua,
mutta sekään tuskaa poistanut ei:
kyllin järkevä olen sen tajutakseni,
että se on vain kuollutta materiaa.
Onneksi, Herra, Sinut tunnen vierelläni.
Tiedän, kuulet myös itkuni.
siksi uskallan itkeä:
kyyneleet eivät rotkoon putoa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
