Heitimmä kolikkua
Emmä välittännee tuloksesta
ruuna vai laava
Tievosa oli laavasta kylymä uintireissu
Lokakuusa
Vesi kylymää
Ja se oli arvan tie
hukutimme hulluutemme hyppäämällä jokeen.
Punnittu minut taas.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hmm.. murre tuo tähän aivan ihastuttavan säväyksen, mielikuvia onnistut maalaamaan taidokkaasti rehellisen ja aidon oloisella tekstilläsi.
Via Alea. Arvan tie. Latina (otsikko) ja murre yhdistyvät mielenkiintoisesti; varsinkin, koska käytetty murre ei ole minun käyttämääni (olen Satakunnasta). Tästä johtuen mieleni kokee runossa kaksi päällekkäistä kuvaa. Ensinnä puhtaasti fiktiivinen taso: kaksi roomalaista siinä istuu (joskus ennen tai vähän jälkeen Kristuksen) kylmän uintimatkansa jälkeen ja toinen toteaa mitä tapahtui. Toinen taso siirtää tapahtuman historiasta tähän päivään: runon kirjoittaja tässä kertoo kokemuksensa hauskasti murteella (toki tämäkin voi olla fiktiota, mutta yhtä hyvin totta). Joka tapauksessa kiva runo. Minulle lokakuinen jokikylpy ei kylläkään ole hulluutta, vaan mitä parhainta elämän iloa; yleensä käyn meressä aaltokylvyssä vielä marraskuussa, niin tänäkin vuonna. Viime vuonna olin joessa uimassa joulupäivänä pukinvaatteet päällä, niin että. Hulluutta tai ei. :)
Taidan olla hieman alamittainen arvostelemaan näin upeaa runoa, Mutta olkoon menneeksi.
Kyllä tokkiisa tämä ihan runojen aatelia mielestäni on, kerrasaan hulvaton.
Mitäkummaa, uutta tekstiä sulta! :o
Wauwauwaau!
Hmm.. murre tuo tähän aivan ihastuttavan säväyksen, mielikuvia onnistut maalaamaan taidokkaasti rehellisen ja aidon oloisella tekstilläsi.
Via Alea. Arvan tie. Latina (otsikko) ja murre yhdistyvät mielenkiintoisesti; varsinkin, koska käytetty murre ei ole minun käyttämääni (olen Satakunnasta). Tästä johtuen mieleni kokee runossa kaksi päällekkäistä kuvaa. Ensinnä puhtaasti fiktiivinen taso: kaksi roomalaista siinä istuu (joskus ennen tai vähän jälkeen Kristuksen) kylmän uintimatkansa jälkeen ja toinen toteaa mitä tapahtui. Toinen taso siirtää tapahtuman historiasta tähän päivään: runon kirjoittaja tässä kertoo kokemuksensa hauskasti murteella (toki tämäkin voi olla fiktiota, mutta yhtä hyvin totta). Joka tapauksessa kiva runo. Minulle lokakuinen jokikylpy ei kylläkään ole hulluutta, vaan mitä parhainta elämän iloa; yleensä käyn meressä aaltokylvyssä vielä marraskuussa, niin tänäkin vuonna. Viime vuonna olin joessa uimassa joulupäivänä pukinvaatteet päällä, niin että. Hulluutta tai ei. :)
Taidan olla hieman alamittainen arvostelemaan näin upeaa runoa, Mutta olkoon menneeksi.
Kyllä tokkiisa tämä ihan runojen aatelia mielestäni on, kerrasaan hulvaton.
Mitäkummaa, uutta tekstiä sulta! :o
Wauwauwaau!