Odotin sun nukkuvan pois,
pehmeän sängyn pohjalla. Lämpimässä.
Erilaisten värikkäiden tilkkutäkkien peittelemänä.
Harmaana ja kurttuisena. Elämäänsä tyytyväisenä.
Ja me kaikki oltaisi tultu sua katsomaan.
Vanhaa ystävää, harmaata ja kurttuista.
Mutta oltaisiin me itsekin vanhuudesta harmaita ja nauramisesta kurttuisia.
Naururypyt meidän silmakuopissa vaihtui kyyneliin.
Surun kyyneliin.
Arki on harmaata, nyt kun olet poissa ja asfaltista tulee meidän mukana harmaata ja kurttuista.
Se on harmaata. Ja kurttuista
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
