Minulla on ikävä
Mahdollista
Mahdotonta
Mutta se vain on
En minä oppinut
Tuntemaan sinua
Silti olet mielessäni
Aivan liian usein
Muistan
Kätesi puristuksen
Hiustesi tuoksun
Ihosi lämmön
Kaikki ne hetket kanssasi
Raiskaavat mieltäni
Muistuttavat kuinka
Vainoharhainen olin
Liisin jo pumpuliunelmissa
Oli typerää pilata ja liata
Se alkanut ystävyys
Kertomalla kuinka
Minä pidin sinusta
Tuli hiljaista
Joka hetki panikoin
Odotin
Ja minua pelotti
Lopulta sinä vastasit
Minä tulin iloiseksi
Pelkästä vastauksesta
Typerää
Koitit sanoa kauniisti
Väitit ettei vika ollut minussa
Puhuit jotain
Seurustelukelvottomuudesta
Vammaisesta elämäntilanteesta
Ja minä hyväksyin sen
Sanomatta mitään
Vaikka tiesinhän
Että kotit vain peittää
Totuuden pumpulilla
Selite:
Huonoa, huonompaa, liian huonoa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
runo on lähes täysin omasta elämästäni, pystyn todella samaistumaan.. kaunis, surullinen :)
hyvin runoksi koottu, tykkäsin :)
Sitä en ole itseään ihan sisäistänyt, että miksi pitää peittää totuus pumpuliin, kun paljon helpompaa on, kun sanoo asiat niinkuin ne ovat.
Hyvä syntymäpäivää.