Kerran puhuin angstilapselleni
Synkin sanoin ja ajatuksin hellin sitä mietteissäni
Lihotin sen synkkyyttä mustassa mielessäni
Kunnes vihdoin kyllästyin
Löysin kenties uuden suunnan
Tai ehkä vain oli aika jättää hyvästit pienoiselleni
Alkaa elämään oikeasti
Ei vain mustissa unelmissa
Mieleni on edelleen musta
Mutta se on musta kaikissa väreissään
Ei siitä ikinä tule haaleaa ja valkoista
Ei edes värillistä
Minun on kumminkin hyvä olla
Minulla on oma mörköni
Jolle aion lahjoittaa loppuelämäni,
Joka lahjoittaa omansa minulle
Tänään on kumminkin aika
Aika haudata angstilapsi
Ja yö ei ole enää aivan niin pimeä
Onhan mustalla värit
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
loistavaa syvällistä pohdintaa pidin paljon