VeriSiipinen

Kerran puhuin angstilapselleni
Synkin sanoin ja ajatuksin hellin sitä mietteissäni

Lihotin sen synkkyyttä mustassa mielessäni
Kunnes vihdoin kyllästyin

Löysin kenties uuden suunnan
Tai ehkä vain oli aika jättää hyvästit pienoiselleni

Alkaa elämään oikeasti
Ei vain mustissa unelmissa

Mieleni on edelleen musta
Mutta se on musta kaikissa väreissään

Ei siitä ikinä tule haaleaa ja valkoista
Ei edes värillistä

Minun on kumminkin hyvä olla
Minulla on oma mörköni

Jolle aion lahjoittaa loppuelämäni,
Joka lahjoittaa omansa minulle

Tänään on kumminkin aika
Aika haudata angstilapsi

Ja yö ei ole enää aivan niin pimeä
Onhan mustalla värit