*sielun kieltä*

Taas sielusi hyvyytesi vaa-alla punnittiin
ja tarkoin sitä katseltiin.

Sinun hyvyydelle,
sielun kauneudelle,
hyvälle sydämelle,
en vertaistaan tiedä.
Punnukset eivät enää riitä.

Mutta nyt on vain toisen,
tunteet tyhjiin kuihtuneet.

Suru voi vain olla joskus liian raskasta kantaa
Oli sitten millaista tahansa..
Elämä. Rakkaus.
Se ottaa,
se antaa,
hintansa silläkin ja
sille kumarrat ja niiaat.
Se on sopu peliä tämän elämän

Sydämeenkö sattuu,
kun silmäni valuvat,
vettä atlantin.

Koska ei,
hyvään sydämeen sattuisi.

Kunpa olisi helppoa unohtaa,
ja varastoida elettyä elämää,
ei.
Ei se niin vain aina onnistu.
Helppoa se ei ole.

Kuin ei eilistäkään, pois saa pyyhittyä,
tunteensa, ajatuksensa,
voi vain kieltää.
Puukottaa itseään selkään,
sitä hiertää ja muistella salaa..
Aika mennyt ei takaisin koskaan enää palaa.

On vain pidettävä menneet menneinä muistoina ominaan,
tulevat tulevina.

Teitä niin paljon vielä kulkematta.

Autolla ajaessa elämä vilisee kuin metritkin..
Kävellen niihin kerkiät tarkoin tutustumaan..