Sinkuloita

Kottaraiset, pienoiset pääskyt peipot.
Karhut, karjut. Kummat muut veikot.

Ihmis mielet väkevät heikot.

Toivoa ja toive unta,
et taivaalta sataisi vielä lunta.

Tarinoita, tarinoiden takaa,
joku istuu, joku sairaana makaa.

Toiset nostaa aamusta iltaan maljaa,
eh ei, en juonut ensimmäistäkään kaljaa.

Hiljaa hihkuu toinen,
toisaalla toinen saman moinen.

Kaikki kokenut menneitä murheita,
pää pystyssä esittää urheita.

Kaikki vertaistaan hakee,
ken piisaa, ken on kyllin makee.

Sielujen sympatiaa,
vaiko ironiaa.

Sarkasmia sairaanloista,
ei saa haukkua toista.

Pientä piikikästä ivaa,
onko tää nyt sit kivaa,
yks toista kaveriks tivaa.

Joku juoksee kuin pupujussi,
ei hätää, multapa löytyy juuttikangas pussi.

Taas on aika hiipiä yö puulle,
siispä suukon lähetän...
Ja hyvät yöt vilkut vielä kuulle.

Pulun pilmin,
ei, kuka katkas filmin.
Kirj. 25.2.2014 Klo.03,45