tuskani kartta johdattaa
kallioille rosoisille
kanjoneille syville
laaksoille leveille,
loppumattomille
ja verta itkee neitsyt maria
salaisessa maassani kun vaellan
yksin kylmillä kivillä astelen
kuumalla hiekalla,
varpaat palavat
vuolaina kosket pauhaavat
tunnen, tihkuu sade kevyt
kasvaa ahdistuksen mereksi
jossa vanhoja uomia pitkin
uudet makaavat,
tunnottomina virtaavat
myrskyn jälkeen pimeää
kuivina tyhjinä viivoina
ammottavat kanjonit,
suistoni merkkeinä elämän
ja kuoleman
Selite:
:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mitähän osaisi sanoa.. lyhyesti: upea:)
todella kaunis ja hienosti kuvailtu!!
tykkäsin kovin!!
_KIITOS_
Oho, onpa vahvasti merkitty reitti tuskan kartassa. Matka sinne jonnekin ja uskonnollisuus tässä nousee pintaan.
upea, kerrassaan! Pidin tuosta kuvailusta, ihastuin neitsyt mariaasi ja maisemaan. Kaunista, todella. Rakastuin.
--> suosikkeihin
Aivan ihana ja kaunis! Todella!
Kirjoitit tämän tosi ihunasti n__n
Pidän siitä tosi paljon.
*Lisäilee suosikkeihinsa*
Hitto. Minä pidin tästä ja paljon. Hienosti kirjoitettu ja muutenkin aivan heino.
surullisen kaunista ja sujuvaa. hienoja sanavalintoja. tykkään.
hienosti purettu isoa möykkyä sanoiksi. tämä on vahva runo, olkoonkin dramaattinen. mutta mitäpä merkitystä taiteella olisi, jos dramatiikkaa ei voisi käyttää välineenä? tämä on myös kauniin visuaalinen.
Todella hieno runo. Todella.
Kiitos arvostelustasi.
Tämä oli jotain todella kaunista luettavaa. Kaunis ulkoasu houkutteli lukemaan ja se kannatti ^^