se lähenee
kasvaa
voimistuu
tarttuu sieluuni revittyyn,
viimeisenkin valon imien
voimistuu
kasvaa
täyttää mustalla sydämeni,
kahleet kiinni sitoo
etten pakoon pääsisi
etten armahdusta saisi
se olen minä
ja mieleni voima.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on kaunis olet pukenut sen kaiken pahuuden tunteen sanoiksi. Joskus, minullekkin käy näin
Hieno tämä oli, kuvasit hyvin mahdollisesti tämän hetkisiä tunteitasi. Älä kuitenkaan anna masennuksen vallata. Jaksamisia.
tää on hyvä :)
Hieno ja ihana runo n_n
Joskus mineltä tuntuu juuri tuollaiselta, ettei mikään olisi enää ihanaa tai valoisaa. Vain mustaa ja pimeää.
Pidän, juu.