Päivä raittiina.
Aamuissa pohjattoman putoamisen tuskaa.
Vieressäni täytettävä tyhjiö,
hengitän.
Paiskautumisen pelossa
katsottiin alkutekstit joihin,
ynnättyinä unelmien jakojäännökset
- heittäydyin.
Sisälläni kadoksissa
johtolankoja sinusta.
(Sinä tiedät tämän.)
Kädettömien näyttämällä tiellä
pelon värisevä kuvajainen
katsoo viileän lasinsa yli.
Menköön se pois.
Loppuunpalaneen sätkän
makea tuoksahdus
käy eteiseen.
Ja meillä on
steariinia sormenpäissä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan käsittämättömän hieno. Luen uudestaan ja uudestaan,saamatta tarpeeksi!
vau
ihana!