Jäätiin kiinni sadepilviin.
Aikaan jossa aurinko tippuu tippumistaan
tähän rantaan, jossa
Sinun kanssa
sudet valvovat minua,
minä niitä.
Voisinpa yhdistää nämä kahleet,
kun sanat vain pysyy sun suussa.
Ollaan yhtä sitten,
kun hiljaisuus on meille liikaa.
Ja kaikki valheet jotka pitävät
selkärankaa suorassa..
Jaksat kantaa minua
matkalle jolle selväpäisyyteni
- järkisyyteni
suurin este.
Enkä minä tahdo sinne.
Tiedän kuitenkin, että:
haavelaivan raunioista
vesi ja veri, kaikki
löytää uomansa
törmäyksen jälkeen.
Sitten haluan juosta meidän sateessa tyhjin käsin.
Juuri, kun silmät muodostavat kyynelehtimisestä tavan,
alkaisit itää.
Sinun kidasta kasvaisi puita
joiden
poikkisyytkin järkisyitä.
Ollaan yhtä sitten.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
