Talvinocturne

Ei laula ruislintu, vaan joutsen
on jossain jäätynyt jo kiinn’;
sydämeni aivan aavan lailla
lakiin katsomatta hyräilee.

Se ei tiedä, vielä, mikä onkaan
luonnollista lumen keskellä.
Se luulee, että kevät tuolla kaikaa,
kun tuuli yksin tanssii sydänjäillä.

Jalka pelkää pettävää pohjaa,
että kohta railo halkeaa.
Vaan luulo pettyy, onni kukinnostaan
vain laajemmaksi aukeaa

Pimeydessä kaunista voi olla;
siellä valo hehkuu pisimpään.
Onni nousee ylös kyyneleinä,
heikon voima niissä kimmeltää