Rakastan sinua,
yli kaiken,
tiedät sen,
mutta minusta tuntuu etten riitä,
minun perässäni ''juoksee'' ihmisiä kiinnostuneina,
tai niin ainakin väität,
minä en huomaa sitä,
en näe niitä muita,
näen vain sinut,
vain sinut prinsessani,
en ajattele heitä siinä mielessä,
en näe heitä,
sinä olet hieman katkera ja mustasukkainen,
katkera siksi että et saa saman laista huomiota muilta kuin minä,
minä en edes haluaisi sellaista huomiota heiltä,
onhan se imartelevaa mutta haluan sitä vain sinulta,
minä annan sinulle sellaista huomiota,
kerron kuinka kaunis olet,
kuinka ihana,
ja vannon rakkauttani päivittäin,
mutta haluat kuulla sen muiltakin,
minähän en ole paljoa,
se ei riitä että minä kerron sen kaiken,
se että minä huomioin,
mutta minä tiedän ettet voi sille tunteelle mitään,
en voi minäkään sille että tunnen olevani riittämätön,
pelkään joka hetki että meilla alkaa menemään huonosti,
pelkään niin menettäväni sinut,
olet kaikkeni,
enkä aio päästää irti,
vaikka sinä et jaksaisikaan juuri nyt pitää minusta kiinni,
tämä on vaikeaa minulle,
käsitellä kaikkia näitä asioita ja ajatuksia,
ajatukseni ovat sekaisin,
ajattelen liikaa,
mutta en ajattele ollenkaan,
sinä haluat huomiota muilta,
sinä et pysty luottamaan minuun,
sinä et pysty pitämään nyt kiinni,
silti kaikesta huolimatta rakastan sinua enkä päästä irti ja jatkan rakkauteni vannomista,
tulen ikuisesti muistamaan pienetkin hyvät yhteiset hetkemme,
rakkauteni sinuun elää~
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
epävarmuus
mustasukkaisuus
pelko
rakkaus on vaikeaa
aina ei riitä että rakastaa...
tiedän sen
kaunis runo
paljon tunteita