Ei enään sitä myrkkyä minulle.

Sinä ja minä tämän saman katon alla.
Sulkeuduimme omaan maailmaamme.
Olemme vain me.
Täällä muiden tavoittamattomissa.

Onnellista.
Niin kuvailisin tämän.

Vain se, että muutin pienen asian päivässä, sen että en enään anna sen pienen valkoisen myrkyn turruttaa minua.
se sai minut tuntemaan kaiken toisin.

Olen rakastanut sinua jo kauan.
Mutta nyt, jälleen tajusin sen tänä aamuna.
kun aurinko paistoi kaunista vartaloasi pitkin.
Olen saanut kaiken mistä unelmoin.

Sinut.

Tiedän että kaikki 'virallinen' ahdistaa sinua.
mutta olet ainoa mitä tahdon ja tarvitsen.
ehkä se on hieman itsekästä mutta en aio päästää sinusta irti.

sinun kosketuksesi ilman myrkkyä, tuntuu niin taivaalliselta.
tämä ajatus helvetti on pelottava.
mutta kohtaan sen koska sinä olet kanssani.
en aio enään paeta sitä.

pysythän kanssani?
nyt kun olen heikoimmillani?