pieni tyttö istuu yksin joka ilta kalliolla alla tähtitaivaan,
katsellen kuuta ja tähtiä,
itkien,
itkien ikävää,
hän ikävöi rakastaan,
joka on kaukana,
hän on varastanut pullon äidin vahvaa punaviiniä,
hän sulkeutuu yksin huoneeseensa kellarikerrokseen,
hän kaivaa kauniista vitriinistään kaksi hienointa pikaria ja laskee ne pienelle pöydälleen,
hän korkkaa pullon ja kaataa lasit täyteen veren punaista viiniä,
hänen pöydällää palaa kauniit tummat kynttilät,
hän laittaa toisen lasin toiselle puolelle pöytää ja asettaa kirjeensä lasin viereen,
kirjeen joka on kirjoitettu hänen rakkaalleen,
hän hakee lääkekaapista isänsä unilääkkeet,
mietittyään kauan hän ottaa niitä muutaman ja juo viiniä,
hän ottaa muutaman lisää,
terä kiiltää kuun valossa,
veri tahrii valkoisen hapsumaton,
tyttö itkee itsensä uneen,
lopulliseen uneen,
aamulla tyttö löydetään valkoiselta viinin ja veren tahrimalta matolta kauniisti hymyillen,
kädessään rakkaansa kuvaa pidellen,
hän oli viiltänyt rakkaansa nimen sydämensä kohdalle,
tytön rakkaalle lähetettiin kirje joka oli täyden viinilasin vieressä,
kirjeessä luki:
"rakastan sinua mutta en kykene elämään minuuttiakaan ilman sinua,
tiedän että olet siellä minua varten mutta minä elän vain sinua hengittäen
me näemme vielä,
näemme kauniissa paikassa sitten kun on sinun aikasi,
minun aikani oli nyt,
älä vihaa minua tämän takia,
olet minulle elämä ja kuolema,
rakastan sinua."
luettuaan tämän,
tytön rakas juoksi juna asemalle,
hän meni tytön luokse kauniinpaan paikkaan~
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
