Päivät kanssasi tuntuvat ohi kiitäviltä onnellisilta hetkiltä, lyhyiltä, mutta mieleen painuvilta.
Aika poissa luotasi tuntuu kestävän valovuosia, kuin tanssia verenpunaisten ruusujen päällä.
Tunteeni sinua kohtaan roihuavat sisälläni kokon lailla, sanasi ovat minulle tuleen heitettyä bensiiniä.
Pelot tummina, epäselvinä varjoina näkökenttäni laidalla, jäisien neulojen pistoina selkärangassa. Huomaamattomina muille, olemassa ainoastaan minulle.
Rakkaani, minäkin olen vain ihminen.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
