Itsemurhan siivillä lennän lähemmäs kuolemaa.
Sen silmät ovat kauniit, myrkynvihreät ja niin elottomat.
Omani loistavat verenpunaisina mustassa yössä, kauneudesta merkittöminä.
Kuolema tulee hetki hetkellä enemmän osaksi minua.
Se virtaa suonissani myrkyn lailla ja lamauttaa lihakseni.
Vaivun tyhjyyteen ja pimeyteen.
Lopulta minua ei enää ole.
Ei se että olisin halunnut kuolla, en vaan jaksanut enää elää.
Selite:
Ei mitään selkeää..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mahtava runo tämäkin,
vaikka onkin tälläinen aihe.
Pääsee suosikkeihin.^^
Tällä on vaikutus miuhu...
Sai hiljaseks...
Ja veti vakavaks....
Tosi upeesti kirjotettu...!
Suosikkeihin... :)
kiitos...
Sulla on todella voimakkaita runoja.. jotenkin todella kauniita ja koskettavia.
tämäkin.. tarkasti kirjoitat, ja tunteisiin, mutta myös järkeen vetoavasti.
Vahva runo. Pidän. Mielenkiintoinen. Jollakin tavalla pelottava. Erilainen.
(anteeksi, en osaa nyt kuin luetella kuluneita adjektiiveja peräjälkeen)