Musta syys yö, hyytävine tuulineen ja jäisine pisaroineen.
Kaipuu kyyneleideni pirstoma, yksinäisyyteni huutona tyhjään huoneeseen.
Järjettömien pelkoni kylmät sormet kietoutuneena sydämeni ympärille.
Yön pimeimmät tunnit...
Auringon noustessa aamun viileään usvaan, hetkellinen toivo nähdä verenpunainen auringonlasku kanssasi.
Edes viimeiseksi jäävää auringonlaskua en pelkäisi, jos tietäisin rakkaani olevan vierelläni.
Selite:
Sielun maisemassani on tilaa myös rakkaudelle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
