Valkoista
ja kylmää terästä
desifiointiaineen lemua
vakavia kasvoja
Et enää hymyile
kuin viikko sitten
hypätessäsi autoon
kun jäin perääs katsomaan
Makaat siinä
teräksisellä tasolla
peiteltynä valkoisella
haavasi kätkevällä
Pyysit mua mukaan
keikalle viimeiselle
vaikka sä tiesit
että mä lopetin ne
Kysyvät ”Tunnenko?”
mietin hetken aikaa
myönnän tuntevani
jo yhden ihmisiän ajan
Sä sitten heitit sen
keikkas viimeisen
jos mukaas oisin tullut
oisko ollut mun viimeinen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
elämä on rankkaa...liian rankkaa?
Tämä on rankka ja koskettava.
Voimakas, koskettava ja loistavasti toteutettu runo.
tuli lähelle. kosketti ... :(