Jo saapuu syksy pohjoiseen
taas linnut kokoontuu parveen
etelään muutto edessä on
sen määrää laki luonnon
Kaikki jo paikalle saapuneet
kesän riennoista palanneet
mutta missä on siipirikko,
se tämän kesän untuvikko?
Pesässä siipiään tutkaillen
muistaa muiden kuiskailleen
”Ei kanna siivet etelään
kuolo sillä on edessään”
”Menkää te jo edeltä
tulen sitten perässä!”
sanoo siipirikkoinen
hymyillen, vakuuttaen
Kun muut jo menneet on
miettii hän lakia luonnon
se heikoimmat karsii pois
voi kumpa minä heikon en ois
Jo riittää itku ja vaierrus
omissa käsissä, onneni herruus
niin alkaa matka päättäväisen
kohden etelää vakaasti marssien
Selite:
Die with your boots on..: )
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossa on herkkyyttä, myötätuntoa, surua, luovuttamista. Kuitenkin lopussa voimaa, mahtia ja uhmaakin. Päättäväisesti vaikka kohti kuolemaa, itseensä uskoen. Niin tämä elämä pitäis elää. Toi siipirikko on mun uus idoli:)
Voi miten sait jo näin aamulla hymyilemään tällaisella runolla. Ei luovuttamista mailla halmeilla. Taitaa mennä suosikkeihini asti. Niin päättäväisen oloinen tuo pikku siipirikko, ei kulkemiseen sekään siipiä tarvitse. Sitä paitsi oli niin ihanan hellä sana tuo "untuvikko". *hymy* Tämä oli aivan ihana.
Ihanaa päättäväisyyttä! Pelkäsin jo, että joudun suremaan..mutta ei.. onneksi!
Yrittämättä ei jätetä..
runo oli jälleen kerran loistava.
Ja tällä kertaa erityisen koskettava: aihe on kaikkia tavalla tai toisella koskettava. Ja kuinka puit se kauniiseen muotoon.. linnut ja niiden tuskaisa elämä.. siis vau.
uskomaton, niin totaalisen uskomaton!
meni suosikkeihin että humpsahti! :)
Sitä se on, hymyllä peitetään oikeat tunteet ja rohkeudella jatketaan. Joka päivä. Kaunis. Tykkäsin =)
Ohhoh..menin sanattomaksi.
Tämä runo oli tavallaan niin kipeän surullinen ja toisaalta taas täynnä voimaa ja päättäväisyyttä.
En keksi yhtään sanaa millä voisin teksiäti arvostella, niin huima on runosi.