Vielä eilen hymy kasvoillani
säteilevät silmät peilisissäni
se himmeästi hehkui sisältäni
kipinä toivon, kätköistä sydämeni
”En välitä sinusta enää”
kerroit minulle tänään
enää löydä en sitä
kipinää, edes sydäntä
Painoit teränlailla rintaani
sanat satuttavat, niin hitaasti
nyt turta olen, tunne en
edes puremia pakkasen
Kuinka vaikeaa onkaan
jatkaa matkaa loputonta
ehkä tähän, hyvä jäädä on mun?
sulkea silmät, olla luona rakastetun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvaa runoilua hyvin kipeästä tunteesta. Kuitenkin lopussa lukija huokaa ja hymyilee...kaunista on rakastaa vaikka ilman vastarakkauttakin. Tällaisia tuli runostasi vaikuttavasta, mieleeni.
ehkä vielä joskus kipu rinnassa hieman hellittää...
ei se mihinkään häviä, hellittää vaan hieman..
kaunis runo
Syvällinen, surullinen, kaunis... Kliseitä heti aamutuimaan. Tätä runoa en osaa kuvailla sen paremmin. Juuri tätä se on kun yht'äkkiä huomaakin olevansa yksin, vaikka luuli että se toinen olisi vierellä aina... Koita jaksaa =)