Ei kai

Ei kai minulle lasta suoda.
Toive on elänyt kymmenen vuotta.
Olen kaipauksesta niin rikki sisältä,
että toive on haudattava.
En pysty jatkamaan elämistä,
ellen laita tällä kaipaukselle pistettä.

Onko haaveen hylkääminen merkki siitä, että olen viimeinkin kasvannut aikuiseksi?
Vai onko vain niin, että ihminen lopulta kyynistyy?
Jos jatkaisin miksi kysymyksiä tulisin hulluksi.
Piilotan kyyneleet.

Ehkä siihen menee vuosia,
mutta jonakin päivänä aion hymyillä jälleen.