Onneen tarttuminen

On taas kylmä.
Keskiluokkaisen mukavasta omakotitalosta katsottuna talven tulo ei pelota.
En ole yksin.

Mutta muistan sen yksinäisen epätoivon.
Ennen kuin löysin toisen puolikkaani.
Ja toivon, että en koskaan muutu itseensätyytyväiseksi pariskunnan osapuoleksi,
joka ei voi ymmärtää yksinäisiä ihmisiä.

Onni voi kadota hetkessä,
mutta tartun siihen kaksin käsin niin kauan kun se minulla on.