Oon jotenkin hyväksynyt sen et olen nainen, joten mua ei selkeesti tarvitse arvostaa yhtään. Ja olen jaksanut sietää sen et joudun aivan liian usein kuulemaan arvostelua tekemisistäni, ulkonäöstäni jne. Mut eilinen oli jo kohtuutonta enkä suostu enää nielemään sitä. Se että ihminen joka ei ole koskaan kinnostunutkaan kuulemaan mun laulua, ja jolla ei ole oikeasti mitään käsitystä mun laulutaidosta väittää mulle etten osaa laulaa olenkaan. Ääneni on mukamas kauheaa tasapaksua muuttumatonta kimitystä kuten puheeni.
SE oli se vitun viimeinen naula siihen ihmissuhde arkkuun. Mä en halua olla sen kanssa enää missään tekemisissä jos suinkin vain voin sen välttää. Ja jos se on ikinä välittänyt must yhtään, niin se tietää etten mä rakasta täs elämässä mitään muuta niin paljoni kuin laulamista, joten katsotaan saako mun päätöseni luopua siitä, sen alentumaan pyytämään tyttäreltään anteeksi. Jollei se siihen kykene, niin sit se oli se joka vei multa sen viimeisen rakkaan asian tässä elämäs..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
