Vehreät puut vahvoina juuristaan,
kasteisen aamun henkäyksiin,
heräilee nuorikkonsa sydän.
Heijastaa,
kirkkaimpien auringonsäteiden synnyttäjä,
ylitsepääsemätön onni,
sanojaan hiljaiseen mieleen.
Käsissään vahvimmat langat,
äitinsä rakkauden antamat,
hentoihin sormiinsa,
sumuisten silmien anova katse laskeutuu.
Silmien tyhjyys kipeäksi saa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Rainheart | Peilissä | 23.5.2010 | 4 | Runo |
| Rainheart | Ihmetellen | 10.5.2010 | 0 | Runo |
| Rainheart | Kun aurinko seisahtaa | 15.5.2009 | 1 | Runo |
| Rainheart | Raunioitunut | 12.5.2009 | 0 | Runo |
| Rainheart | 25.1.2009 | 2 | Runo | |
| Rainheart | Nimetön | 24.1.2009 | 0 | Runo |
| Rainheart | Pimeässä itävät juuret | 24.1.2009 | 0 | Runo |
| Rainheart | Nimetön | 22.1.2009 | 2 | Runo |
| Rainheart | Nimetön | 21.1.2009 | 2 | Runo |
| Rainheart | Sanoja haaveista | 21.1.2009 | 2 | Runo |
Kommentit
Kuulin tämän Johanna Kurkelan laulamana, kaunis ku mikä
Voi miten kaunista tekstiä. Todella koskettavan herkkää. Pidän.